Ensimmäinen maraton 30-vuotiaana. Helsinki City Maraton 2010.

Kohtuullisen maltillisesti kohti ensimmäistä maratonia

Maaliin pääsijöitä odotti hieno mitali...

Sain kuin sainkin aloitettua juoksuharrastuksen vuoden 2009 elokuun alussa, tästä voi lukea lisää aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Juoksu -Sittenkin mahdollista!

Jo tuolloin mielessäni hautui ajatus juosta hieman reilun vuoden päästä Helsinki City maraton. Halusin juosta ensimmäisenä maratonina juuri Helsinki city maratonin, koska olen Helsingistä kotoisin ja kyseessä oli HCM:n 30-vuotis juhlamaraton. Olen myös itse 30-vuotias ja tuntui hienolta ajatukselta juhlistaa samanaikaisesti omaa merkkipäivääni ja HCM:n merkkipäivää, vaikka omat synttärini olivatkin jo helmikuussa.

Harjoittelu alkoi siis jo yli vuosi ennen maratonin starttia. Aluksi rauhallisesti, ja loppua kohti yhä enemmän harjoitellen, unohtamatta viimeisten viikkojen keventelyä. Jo kuukausia ennen starttia olin asettanut tavoitteekseni juosta noin 3:30 ajan. Kaikki niin sanotut maraton vauhtiset harjoitukset tein tätä tavoitetta silmällä pitäen.

Helle palauttaa maan pinnalle

Olosuhteilla on tunnetusti huomattava vaikutus juoksusuorituksiin. Juostessani Turussa puolimaratonin 26-asteen lämpötilassa, en kuitenkaan huomannut, että helteellä olisi ollut minuun juuri mitään vaikutusta. Jäin omasta Helsinki city runin puolimaratonin ennätyksestäni,1:38:19,kuitenkin 20 sekuntia juostessani Paavo Nurmen puolimaratonilla ajan 1:38:39. En kuitenkaan juuri kevennellyt Paavo Nurmen puolikasta varten, vaan juoksin sen ikään kuin yhtenä harjoituksena muiden joukossa -niin kovaa kuin suinkin pääsin totta kai. Olin kohtuullisen tyytyväinen tähän suoritukseen, ja melkeinpä luulin, että olen melko immuuni helteelle.

Kaksi harjoitusta kuitenkin tekivät minut kuitenkin jälleen nöyräksi kuumuuden edessä. Ensimmäinen näistä oli 30km pitkälenkki 11.7.2010 Degerbyn peltojen keskellä. Juoksemaan lähdin klo 12:30 lämpötilan ollessa 27 astetta varjossa ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Ensimmäiset noin 9km sujuivat ihan mukavasti hyvää vauhtia, mutta sitten syke alkoi koko ajan nousta ja vauhti hidastua. Viimeisten kymmenen kilometrin keskisyke alkoi lähestyä jo 180 lyöntiä minuutissa. Minulla oli vettä mukana, mutta sitä oli yksinkertaisesti aivan liian vähän tällaiselle kelille. Alun olisi myös voinut juosta paljon rauhallisemmin, jos olisi huomioinut olosuhteiden vaikutusta riittävästi.

Toisen kerran paahtava helle toi minuun nöyryyttä 1.8. Längelmäellä. Kyseessä oli testikymppi erittäin heikkokuntoisella urheilukentällä. Juoksemaan lähdin 14:00 aikoihin. Lämpötila oli varjossa 31 astetta ja aurinko porotti jälleen kirkkaalta taivaalta. Urheilukenttä oli myös puiden suojaama, joten siellä ei edes tuullut yhtään. Lähdin totta kai tavoittelemaan uutta kympin ennätystä, vanhan ollessa 43:23. Tavoitteenani oli n. 43 minuutin aika. Pysyin tässä vauhdissa ensimmäiset 4 kilometriä, mutta sitten syke kohosi jälleen järjettömäksi ja vauhti hiipui. Kymppiin meni lopulta aikaa 44:59.

En kuitenkaan menettänyt näiden harjoitusten takia uskoa omiin mahdollisuuksiini parantaa vielä kympin ennätystäni ja ehkä juosta 3:30 maratonilla. Olosuhteet vaan kannattaisi ottaa paremmin huomioon. Eli kuten suurin legenda Johnny Cash laulaa, I learned the hardway.

Viimeinen viikko ennen ensimmäistä suurta koitosta

Viimeisen viikon harjoitukset eivät menneet mitenkään erityisen hyvin, mutta eivät millään lailla pahasti pieleenkään. Olo oli hieman väsynyt ja hieman sellainenkin, kuin olisi ollut vähän kipeäkin. Liekö moiset tuntemukset johtuneet sitten osittain jännityksestä. Keskiviikkona ja torstaina kasasin myös täydet työpäivät Ikean huonekaluja maassa ryömien, jolloin polvet ja selkä joutuivat hieman kärsimään. Pelkäsin tämän heikentävän tulevaa juoksusuoritusta, ja myös se painoi hieman ainakin mielessäni.

Tankkaus onnistui melko hyvin. Valikoimaani kuuluivat banaanit, dexal heavy urheilujuoma, kunnolliset tuoremehut, jugurtit, vähäkuituinen riisi sekä makaroni tomaattihillolla, jota ketsupiksikin kutsutaan. Se, mikä minulla voisi pieleen mennä tankkauksen suhteen, olisi lähinnä ylitankkaus, mutta tällä kertaa onnistuin pysymään suhteellisen järjellisissä määrissä ravinnon suhteen. Rajoitin myös paljon kuitujen syöntiä muutamaa päivää ennen starttia, ettei tarvitsisi matkan aikana turvautua muovisiin hotellihelpotuksiin.

14.8.2010 Helsinki City Maraton

Heräsin aamulla n. 8:00 aikoihin. Yön sain onneksi nukuttua oikein hyvin, enkä ollut aamulla väsynyt. Kylmä suihku, pari desilitraa kaurapuuroa, banaani, purkki rahkaa, vähän marjoja, tuoremehua sekä kuppi kahvia ja päivä lähti erinomaisesti käyntiin.

Noin 12 aikoihin söin vielä yhden banaanin ja vähän jugurttia, sekä litkin gatoradea. 13:00 aikohin saavuimme kisahallille yhdessä tyttöystäväni kanssa, joka myös osallistui maratonille. Kerran kävin vielä vessassa, ja toisen kerran pusikossa -vessoja tuskin voi koskaan olla liikaa tällaisissa tapahtumissa. Kamat kisahalliin, jonka jälkeen oleilin hetken vielä tyttöystäväni ja hänen työkaverin kanssa. Noin. 15 minuuttia ennen lähtöä yritin tunkea kohti kohtaa lähtöalueella, joka oli varustettu 3:30 kyltillä. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi, joten kiipesin aidan yli, kävelin 3:30 kyltin taakse, ja kiipesin jälleen aidan yli, jolloin sain itseni tunkettua parisenkymmentä metriä 3:30 aikaa osoittavan kyltin taakse.

Lähtöalueella oli todella ahdasta ja hiki alkoi virrata. Viimein kajahti lähtölaukaus, ja pari minuuttia sen jälkeen pääsin minäkin liikkeelle. Keli ei ollut helpoimmasta päästä. Lämpötila oli 26 astetta, aurinko ei paistanut kuin hetkittäin, mutta kuuman lisäksi oli myös erittäin kosteaa. Kosteushan tunnetusti estää hikoilua, ja heikentää näin ollen ihmisen lämmönsäätelyä -keli oli otettava huomioon, en halunnut oppia tätä enää vaikeimman kautta ensimmäisellä maratonillani.

Käteeni olin kirjoittanut 3:30, 3:45, sekä 4:00 aikoihin tähtäävät kilometriajat. Ymmärsin kuin ymmärsin lähteä suhteellisen rauhallisesti liikkeelle. Jo ensimmäisen kilometrin aikana tein päätöksen, että en tavoittele 3:30 aikaa, vaan pikemminkin 3:45 aikaa, vauhtia minun on erittäin helppo seurata garminin 405cx sykemittarin avulla, sykettä en juoksun aikana seurannut, se vain jarruttaisi vauhtia. Pian lähdön jälkeen näin reitin varrella pari kaveriani, Timon ja Mallun, mikä tuli iloisena yllätyksenä, tiesin heidän olevan katsomassa Mallun veljen juoksua, mutta minulla ei ollut tietoa, missä päin reittiä he oleilisivat. Toisen kerran huomasin heidät n. 7km kohdalla, rajasaaren tienoilla.

Ensimmäisen juomapisteen jätin tarkoituksella väliin ruuhkan välttämiseksi. Olin juonut aika paljon erilaisia nesteitä ennen starttia, luultavasti vähän liikaa, mistä mahdollisesti johtui se, että minua pisti käytännössä koko matkan ajan eri puolille vatsaa. Pistokset eivät mitään aivan hirvittäviä olleet, mutta olisi totta kai ollut mukavampi juosta ilman niitä. Yhdellä juomapisteellä heitin päähäni ja niskaani kaksi mukillista gatoradea, kun en ollut varma oliko vettä vielä tarjolla -viilennys oli tarpeen, onneksi ampiaiset pysyivät loitolla.

Tiesin kummitätini miehineen olevan reitin varrella Otaniemessa 12 km kohdilla ja sain heidät sieltä bongattua, ja he ehtivät minusta yhden kuvankin napata.

 Otaniemi 12 km

Askel on lennokas ja mieli hyvä.
Olen siis vaaleansinipaitainen kaveri mustien shortsien ja valkoisen hatun kanssa kuvan keskivaiheilla.

 Seuraavan kerran minut bongasi reitin varrelta veljeni ruoholahdessa 20,5km kohdalla:

 Ruoholahti 20,5km

Vielä irtoaa hymyäkin kameralle

Puiolimatkassa

Puolimaraton taittui aikaan 1:51:07, jos tätä vauhtia olisin jaksanut loppuun saakka, olisi aika ollut 3:42:14, olin siis hieman edellä tavoitevauhtiani, joka tähtäsi 3:45 loppuaikaan. Päässäni laskeskelin, että olin noin 3:40 vauhdissa. Pian puolimaratonin taittumisen jälkeen saavuin espalle, jossa tiesin äitini olevan katsomassa. Heitin yläfemmat äiteen kanssa veljeni napsiessa kuvia samaan aikaa.

 Esplanadi 25km matkaa taitettuna

Eemeli edestä ja Eemeli takaa

Yllättäen sain bongattua tyttöystäväni, joka juoksi yhdessä työkaverinsa kanssa, 28km jälkeen, heidän ohitettuaan juuri puolimatkan välipyykin. Mm. näillä main tarjolla oli myös maustekurkkuja, joita jotkin myös erheellisesti suolakurkuiksi kutsuvat. Maustekurkut maistuivat kyllä, vaikka suolakurkut olisivat maistuneet vieläkin paremmin.

Lauttasaaren sillan kohdilla paluumatkalla ollessani 31km kohdalla alkoi vastaan tulla jo monia aika huonovoimaisen näköisiä tyyppejä, jotka olivat 19km kohdalla. Itse ollessani 19km kohdalla, viuhahtivat ohi ensimmäiset mustat miehet, jotka olivat jo silloin 31km kohdilla.

Hirvittävää 30km seinää, jolla ensikertalaisia pelotellaan, ei vielä kuulunut. Maraton kuitenkin ilmeisesti alkoi osaltani 35km jälkeen, vielä tähän saakka olin pysynyt mukavasti tasaisessa vauhdissa, joka veisi lopulta hieman alle 3:45 aikaan. 35km jälkeen vauhti vaan alkoi hidastua, kilometreihin meni 10 - 40 sekuntia kauemmin kuin aikaisemmin. Kuusisaaren, ja 37km jälkeen muistan ajatelleeni, että onko tässä touhussa mitään järkeä? En oikein osannut perustella tässä vaiheessa itselleni, minkä takia teen tällaista.

Maratonin reitin olin selvittänyt etukäteen aika hyvin, mutta se tuli minulle yllättävänä helpotuksena, että reitti kääntyikin pikkuhuopalahteen, eikä tarvinnut kiivetä Paciuksen katua ylös.

35km jälkeen jokainen kilometri tuntui tuskaiselta, loppuaika ei enää juuri kiinnostanut, halusin vain, että koitos päättyisi joskus. Viimeinen mäki Olympia stadionin takana tuntui todella pitkältä ja tuskaiselta, vielä edes mäen kipuamisen jälkeen alkanut alamäki ei saanut mieltä mitenkään erityisen iloiseksi. Sain kuitenkin vielä jonkinlaisen loppukirin rutistettua viimeisellä neljällä sadalla metrillä. Äiti ja veljeni olivat katsomossa kannustamassa ja ottamassa kuvia.

 Viimeiset metrit

Vihdoin perillä

Maaliin saavuin lopulta ajassa 3:45:30.Garminin raportti: HCM ! Ensimmäinen maraton. Vaikka tavoitteenani olikin lopulta 3:45:00 aika, en ole millään tavalla pettynyt tähän aikaan. Keskisykkeeni oli 178bpm, eikä minusta olisi juuri enempää irronnut.


Muistan hyvin, kun tulin maaliin ensimmäisen juoksemani puolimaratonin jälkeen. Juoksun aikana tuntui tuskaiselta, ja mietin välillä, olikohan tässä nyt järkeä. Kuitenkin 5 sekuntia maaliintulon jälkeen tuska helpotti, ja ajattelin, että olipas hieno juttu, näitä lisää!

Maratonin maaliin tulon jälkeen näin ei tapahtunut. Ulkoreisiin sattui kohtuullisen paljon, ja kävely oli melko hidasta. Kouraan saamani hieno mitali lämmitti jo hieman mieltä, vaikka olinkin vähän pihalla vielä tässä vaiheessa.

Mitali on jo kourassa, mutta äijä ei vielä maan pinnalla

En tiennyt, että veljeni otti kuvia vielä tämän jälkeenkin. Hän sai ikuistettua mm. yhden hienon irvistyksen, sekä sen, että juoma maistui.

Juomapisteiden jälkeen näin juoksijoita istumassa maassa. En uskaltanut istua, koska en ollut ollenkaan varma, pääsisinkö ylös. Tuntui erittäin vaikealta päästä kisahalliin, portaat ylös, hakemaan omia varusteita. Matkan varrella kramppasikin pohje, ja sen kuriin saamisessa meni oma aikansa -onneksi ei tullut kramppeja juoksun aikana. Lopulta selvisin kuitenkin kisahalliin, jossa uskalsin jo istua alas. Siellä oli ihan mukava istuskella, syödä banaania ja juoda omaa palautusjuomaa. Uimastadionille suihkuun suoriutuminen tuntui kuitenkin vielä melko kaukaiselta.

Maaliin tulon jälkeen oli kuitenkin kulunut vasta puolisen tuntia, kun olin jo matkalla kohti uimastadionia. Tässä vaiheessa rupesi tuntumaan jo suhteellisen hyvältä, maratonin juokseminen ei välttämättä ollutkaan täysin järjetöntä, vaan aika hieno juttu! Stadikalla oli mukava päästä eroon läpimäristä urheiluvermeistä ja saunoa.

Peseytymisen jälkeen tapasin vielä ystäväni Timon ja Mallun ja katselimme maaliintulijoita. Myös tyttöystäväni selvisi maaliin ilman pahempia ongelmia, vaikka ennätystä ei tässä kuumuudessa ja kosteudessa tullutkaan.

21:00 aikaan saavuin tyttöystäväni, veljeni, isäni ja isäni kihlatun kanssa Runebergin kadulle Bistro Leon -nimiseen ravintolaan, jossa söimme oikein hyvää ruokaa, mukaan lukien taivaallinen suklaafondant jälkiruoka.

 Veli kuvaamassa, jälkiruoka jo menossa. Kyllä maistui!

Ajatuksia ensimmäisen maratonin jälkeen

Ensimmäinen maraton on siis vihdoin saatu suoritettua ja seuraava jo odottelee reilun parin kuukauden päässä. Maratonista on kulunut aikaa hieman päälle kaksi viikkoa ja palautuminen on selvästi kesken. Ensimmäiseen viiteen päivään en urheillut lainkaan, sitten kävin sauvakävelyllä ja ensimmäisen kerran juoksin viikon ja yhden päivän kuluttua maratonista. Mikään paikka ei maratonilla hajonnut ja selvisin oikeastaan ilman mitään pahempia ongelmia. Kannatti harjoitella hyvin ennen ensimmäistä maratonia ja kuunnella kokeneempien neuvoja. Ei tullut rakkuloita, ei irronnut varpaan kynsiä, nännit eivät hankautuneet verille jne. kaikkea ei tarvitse oppia "the hard way". Nyt täytyy vaan yrittää edelleen pitää järki päässä ja harjoitella riittävän maltillisesti, että ehtii oikeasti palautua ennen seuraavia koitoksia.

Ystävistä ja perheen jäsenistä on hirmuisesti apua reitin varrella kannustamassa ja tietysti monella tapaa muutenkin, paljon kiitoksia kaikille teille!

Juoksu -Sittenkin mahdollista!

Onko juokseminen ylipäänsä mahdollista?

Pitkään luulin, etten koskaan voisi ruveta juoksemaan. Minulla on kaikenlaista pientä ongelmaa, jotka eivät asiaa ainakaan helpota. Selkärankani on vähän kiero, eli kärsin skolioosista. Myös vasen jalkani on yli kaksi senttiä lyhyempi kuin oikea. Sairastin myös aikaisemmin astmaa, mutta nykyään olen joko siitä parantunut, tai se on muuttunut lähes oireettomaksi. Allerginen olen kuitenkin lukuisille ruuille, siitepölyille ja eläimille. Nenäni on käytännössä aina tukossa ja hengittelenkin sen takia enimmäkseen suun kautta.

Näihin edellä kuvaamiini ongelmiin löytyy kuitenkin erilaisia apuja. Keskivartalon lihasten vahvistaminen auttaa selkävaivoihin, samoin venyttely. Vasemmassa kengässäni käytän korotuspohjallista, joka tasoittaa jalkojen pituuseroa. Pahimpiin allergiaoireisiin löytyy allergialääkkeitä. Myös asunnon pitäminen mahdollisimman pölyttömänä auttaa kummasti. Se, että on normaalipainoinen ja suhteellisen hyväkuntoinen auttaa kuitenkin varmaan kaikkein eniten. Painon pudotus on helpottanut merkittävästi elämääni, on helpompi hengittää ja selkäkin voi paremmin.

Kuten sanottua olen yrittänyt juoksemista monta kertaa, ja aina päätynyt siihen johtopäätökseen, ettei se vaan ole minua varten. Esimerkiksi eräänkin kerran juoksin varusteinani painavat skeittikengät, painavat farkut ja paksu fleecepaita asfalttiteitä ja tietenkin aivan liian kovaa kuntooni nähden -ei ihme että jaloissa vähän tuntui. Muistan hyvin myös muutamat kokeilut, joissa juoksin reilut 40minuuttia keskisykkeellä reilusti päälle 180. Selkään sattui, jalkoihin sattui ja oli erittäin rankkaa, ja niinhän se juokseminen sitten jäi.

Juokseminen on kuitenkin kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa. Nykyinen tyttöystäväni, jonka tapasin 19.4.2009, harrasti ja harrastaa edelleen juoksemista. Hän oli yhden maratonin juossut ja harjoitteli kohti Tukholman maratonia. Hänen kertomuksensa Tukholman maratonreissusta kuullosti erittäin houkuttelevalta -minäkin haluaisin joskus moiselle retkelle! Myös yhteinen liikuntaharrastus olisi tietysti mukava asia.

Myös pikkuveljeni harrastaa juoksemista ja oli tässä vaiheessa juossut pari maratoniakin. Hän juoksi ensimmäisen maratoninsa 2006 Helsingissä 3 tuntiin ja 21minuuttiin, mutta hajotti samalla jalkansa niin pahasti, että joutui pitämään kahden kuukauden totaali tauon kaikesta urheilusta -yksi syy minulle lisää pitää juoksemista liian vaarallisena lajina. Veljeni on kuitenkin vammoista toipunut sekä niistä oppinut ja kunto on edelleen kasvanut. Hän on lähdössä Turkuun 3.7.2010 Paavo Nurmi maratonille tavoittelemaan kolmen tunnin alitusta.

Juoksussa minua kiinnosti lajin yksinkertaisuus ja kovuus sekä erilaiset tapahtumat ja kilpailut. Periaatteessa kuka tahansa voi juosta, lenkkarit jalkaan ja menoksi. Myös erilaisia juoksutapahtumia järjestetään pilvin pimein, ja niissä voi kilpailla itseään -ja tottakai myös muita vastaan. Juoksukilpailut ovat ihanan yksinkertaisia -kuka juokseen koviten ja on ensimmäisenä maalissa voittaa, voittoa eivät ratkaise esimerkiksi suksien voitelun onnistuminen tai se kenellä on rahakkaampi moottorinvalmistaja.

Vielä yksi yritys juosta, järjen kanssa.

Päätin siis kokeilla juoksemista vielä kerran, tällä kertaa järkeä käyttäen. Hyviä vinkkejä sain tyttöystävältäni, joka oli maratonkoulussa ja luin myös paljon alan kirjallisuutta sekä internetkirjoituksia.

Ensihätään tiputin painoa kymmenisen kiloa 80 kilosta 70 kiloon, mm siksi että pelkäsin hyvin paljon saavani erilaisia jalkavammoja. Tällainen painonpudotus meni rutiinilla juoksuharrastuksen aloittamisen ohessa, niin paljon on kokemusta laihduttamisesta vuosien varrelta. Aivan alkuun menin myös ostamaan hyvät lenkkarit, juuri itselleni sopivat. Koska minulla ei ollut juuri tietoa, minkälaiset kengät tarvitsisin menin liikkeeseen jossa asia selvitettiin. Erottajan 4runners osoittautui varsin asiantuntevaksi paikaksi, kenkiä sai kokeilla mm. pihalla juoksemalla. Myös intersport Puhoksesta minulla on hyviä kokemuksia -varmasti löytyy myös monia muita asiansa osaavia urheilukauppoja, myös muualta päin Suomea kuin täältä etelästä.

Painon pudottaminen ja hyvien, juuri itselle sopivien kenkien hankkiminen, olivat tärkeitä askelia juoksuharrastukseni alkutaipaleella. Tärkeintä kuitenkin oli rauhallisesti ja järkevästi aloittaminen. Olen pitänyt erittäin säntillistä harjoituspäiväkirjaa excel taulukossa elokuun 2009 alusta lähtien. Koko elokuun ajan juoksin kahtena päivänä viikossa, ja rauhallista vauhtia. Juoksin 45minuutin lenkkejä keskinopeudella 8km/h. Tämän lisäksi kävelin, kävin kuntosalilla, veivasin crosstraineria ja pelasin golffia. Treenipäiväkirjasta löytyy paljon erilaisia merkintöjä erilaisista kivuista jaloissa ja selässä.

Juoksharrastuksen alkutaipaleella minua pelotti ennen jokaista lenkkiä, että selviänkö siitä ehjin nahoin, ilman että jalkani tai selkäni hajoaa. Alussa kärsinkin melko yleisestä vaivasta, ns. juoksijan polvesta. Onneksi tyttöystäväni neuvoi minulle venyttelyliikkeen, joka tehosi vaivaan erittäin hyvin. Ensimmäisillä kerroilla venytys tuntui suorastaan maagiselta hoitokeinolta ja on sittemmin päätynyt osaksi venyttelyrutiinejani.

Ensimmäiset juoksukilpailut

Syyskuun ensimmäisenä päivänä 2009 juoksin ensimmäisen cooperin testin sitten armeijan. Armeijassa 2001 kävelin marssimurtumien rasittamien jalkojeni kanssa ylipainoisena 1450m coopperin testissä. Armeijan loppupuolella juoksin 20 kiloa kevyempänä 2400m ja sain siitä hyvästä yhden päivän kuntoisuuslomaa. Tällä kertaa tulos oli 2890m.

Koko syyskuun juosin edelleen vain kahtena päivänä viikossa, ja harrastin edelleen paljon muunlaista aerobista urheilua, kuten sauvakävelyä. 27.9.2009 osallistuin ensimmäiseen juoksukilpailuuni, pääkaupunkijuoksuun 1/4 maratonin, eli reilun kympin matkalle. Aikani oli tällöin 49minuuttia ja 28sekuntia.

Oli hieno tunne päästä maaliin, kaikkensa antaneena ja tavoitteensa, alle 50minuuttia, saavuttaneena. Mitali kouraan, mehua käteen ja banaania naamaan. Tyttöystäväni oli mukana minua kannustamassa ja reppuani säilyttämässä, tällä kertaa hän ei itse juossut.

Lokakuussa 2009 rupesin juoksemaan kolmena päivänä viikossa. Mukaan tuli myös hieman nopeampia harjoituksia sekä hieman pidempiä harjoituksia. Peruskestävyyslenkkien juoksuvauhdit olivat tässä vaiheessa noin 9,5km/h. Edelleen ohjelmassa oli mukana kävelyä, sauvakävelyä, kuntosalia sekä mm. "huolettomat hartiat" -jumppa. Lokakuun lopussa osallistuin veljeni kanssa 15km juoksukilpailuun hirvihölkkään. Aikani oli 1h 8min 38s. Tyttöystäväni oli jälleen mukana kannustusjoukoissa.

Hirvihölkkä 31.10.2009 Herttoniemessä. 

Kummasti irtoaa hymyä veljeksiltä kameralle, vaikka tosissaan kumpikin vedettiin.

 Oma kulta mukana kannustamassa Hirvihölkässä. Kuvassa viimoisen päälle onnistuneet poseeraukset.

Harjoittelu kovenee, lenkit pitenee, mutta järki edelleen mukana matkassa

Myös marraskuussa 2009 jatkoin juoksemista kolmena päivänä viikossa, periaatteella yksi peruslenkki, yksi vauhdikkaampi ja yksi pidempi. Joka neljäs viikko oli kevyempi, jolloin en tehnyt vauhdikkaampaa, enkä pidempää harjoitusta. Tämän lisäksi harrastin kuntosalilla käyntiä ja monenlaista muutakin aerobista urheilua. Marraskuun 22. päivä juoksin ensimmäisen yli puolimaratonin pituisen harjoitukseni peruskestävyyssykkeillä ja puolimaraton taittui tällöin aikaan 2 tuntia ja 7 minuuttia. Marraskuun 29. päivä pitkällä lenkillä puolimaraton taittui aikaan 1tunti 53minuuttia keskisykkeellä 147bpm, maksimisykkeeni ollessa hieman päälle 200.

Joulukuussa 2009 tuli juostua edelleen vain kolmena päivänä viikossa. Peruskestävyyslenkkien vauhdit olivat tässä vaiheessa 10 - 10,5km/h. Joulukuun lopussa juoksin liikuntamyllyn 200 metrin sisäradalla testikympin, josta suoriuduin aikaan 44 minuuttia ja 47 sekuntia.

Vuoden 2009 elokuun alusta joulukuun loppuun kertyi mittariini juoksua 530,1km ja kävelyä urheilumielessä 207km, juoksuharrastus oli erittäin hyvässä alussa ja olin välttynyt vammautumisilta. Erilaiset merkinnät erilaisista kivuista treenipäiväkirjasta vähenivät selvästi harrastuksen edetessä, mutta löytyi niitä edelleen.

2010

Tammikuussa 2010 tulikin sitten oikein kunnon talvi myös tänne Etelä-Suomeen ja pitihän tilaisuus käyttää hyödyksi harrastamalla hiihtämistä, kun suksetkin olin aikoinani hankkinut. Juoksin kuitenkin edelleen kolmena päivänä viikossa, lähinnä kuntosalin juoksumatolla. Toisinaan harjoittamani vajaan kolmen tunnin juoksumattosessiot kieltämättä vaativat tietynlaista asennetta, mm. musiikista oli apua toisinaan.

Juoksin toki myös ulkosalla silloin tällöin pahimman / parhaimman talven aikoihin. Erästä tällaista reissua koskien löytyy päiväkirjamerkintä: "Fiilis: Huono, Muuta: Väsytti, vitutti, jalat tukossa, paskahätä."

 Talvella juoksemisessa ongelma ei ole kylmyys, kunhan pukeutuu asianmukaisesti.

Ongelma on ennemminkin liukkaus ja lumihangessa kahlaaminen.

Helmikuussa 2010 jatkui sama meininki. Juoksua n. 3 kertaa viikossa ja mukana myös edelleen yli kahden tunnin juoksumattosettejä. Tämän lisäksi hiihtoa ja kuntosalia. Helmikuussa ja maaliskuussa tein pitkät lenkit pääosin hiihtämällä. Kovimmat setit olivat 21.2. Oittaalla kuudentoista asteen pakkasessa pienessä lumisateessa kuluneella ladulla 31,2 km kolmessa tunnissa keskisykkeellä 150bpm sekä 28.2. Leppävaarassa lämpötilan ollessa +1 tuulisessa räntäsateessa 38,7 km myöskin kolmessa tunnissa keskisykkeen ollessa 137bpm.

Ensimmäinen hiihtokilpailu

"Hiihtokauteni" huipentui sitten 3.7. Pirkanhiihtoon. Kyseessä oli ensimmäinen hiihtokilpailuni ja menin silti ilmoittatumaan täyspitkälle, 90km matkalle vapaalla tyylillä. Olin kuitenkin harjoitellut aika hyvin, ja tiesin kuntoni riittävän. Keli oli mainio, seitsemän astetta pakkasta ja aurinkokin vähän paisteli. Aikani oli 7 tuntia 27 minuuttia ja 42 sekuntia, johon olin oikein tyytyväinen. Tässä vielä uuden ja hienon sykemittarini raportti Pirkan hiihdosta: http://connect.garmin.com/activity/26396076. Sain viimoisen päälle hienon sykemittarin Garmin 405cx:n isältäni ja äidiltäni joulu / 30-vuotissynttärilahjaksi.

 Parta jäässä Pirkassa hiihtelemässä.

Tosissaan mentiin tämäkin kisa =)

Pirkan hiihtoa varten leipomiani tankkausleipiä.

Välillä on tankkailut mennyt vähän överiksi, mutta energiat eivät ole ainakaan koskaan loppuneet kisoissa kesken

Pirkan hiihdon jälkeen ei sitten enää tullut hiihdettyä, ei siksi että olisin hiihtoon jotenkin kyllästynyt, se vaan jäi ja kelitkin huononivat pian. Talven 2009 - 2010 aikana hiihtokilometrejä kertyi 427,7 km. Ennen ja jälkeen Pirkan hiihdon en juossut lainkaan n. kahteen ja puoleen viikkoon, joka sinänsä ei kovin pitkä tauko ole. Tämän jälkeen juokseminen tuntui hieman raskaammalta, mutta lähti taas pian sujumaan paremmin.

Juoksumäärät kasvaa

Maaliskuun 2010 puolesta välistä lähtien rupesin juoksemaan 4 - 5 kertana viikossa. Samoihin aikoihin myös matolla juokseminen loppui ja siirryin ulos, vaikka siellä täällä oli edelleen liukasta ja märkää. 4.4. juoksin toistaiseksi pisimmän lenkkini, 31,8km. Aikaa tähän reissuun meni 02:57:46 ja keskisyke oli 147bpm, viimeiset 4km juoksin hieman kovempaa. Tiedot tästäkin reissusta löytyvät garmin connectista: http://connect.garmin.com/activity/28910629 Tyttöystäväni oli koko matkan mukana pyörän kanssa ja vastasi juomahuollosta. Tämän reissun jälkeen hän lähti vielä itse juoksemaan reilun tunnin lenkin.

11.4. osallistuin sitten vuoden 2010 ensimmäiseen juoksukisaan, eli Helsinki Spring Marathonille 10 kilometrin matkalle. Ajaksi sain 43min 53s. Veljeni seura Helsingin Jyry järjesti tapahtuman ja veljeni oli yhtenä reitin näyttäjänä ja otti samalla kuvia. Garminin kertomus: http://connect.garmin.com/activity/29799088

 Helsinki Spring Marathon 4.4.2010

Alkumatkasta vielä hymyilytti...

  ...lopussa ilme oli keskittyneempi.

Juoksuharjoitukset jatkuivat tiukasti ja 25.4. osallistuin jälleen juoksukilpailuun, Länsiväyläjuoksuun lyhyemmälle 6,5km matkalle, joka sitten lopulta osoittautui n. 6,9km pituiseksi. Aikaa tähän pyrähdykseen meni 29 minuuttia ja 2 sekuntia. Se vähän yllätti, kun matka olikin todellisuudessa pidempi kuin oli ilmoitettu. Luulin myös lopussa eksyneeni reitiltä, mutta onneksi jatkoin juoksemista ja juoksin kuin juoksinkin ihan oikean reitin. Reitti olisi siis voinut olla hieman paremminkin merkitty. Kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi oikein hyvin ja pääsin tavoittelemaani aikaan. Sykemittarin tiedot ovat tästäkin tallessa: http://connect.garmin.com/activity/31249848

  Länsiväyläjuoksun maalisuoralla

Ensimmäinen puolimaraton

Länsiväyläjuoksun jälkeen oli mm. muuttoa ja remonttia ja juoksusta tuli hieman taukoa. Myös vappuna tuli syötyä liikaa munkkeja. Sain kuitenkin itseni pian taas ruotuun kun edessä häämötti ensimmäinen puolimaratonin mittainen juoksukilpailuni, Helsinki City Run.

Aika tavoitteeksi olin asettanut 1:40 alittamisen, joka sitten onnistuikin, nettoaikani oli 1:38:19. Treenipäiväkirjastani löytyy merkintä: "Tavoiteaikaan vapun sikailuista ja juoksutauosta huolimatta."

Ei sitä juoksutaukoa itseasiassa ollut kuin kahdeksan päivää, ehkä se teki vaan hyvää. Myös veljeni ja tyttöystäväni -ja moni muu, olivat juoksemassa HCR:n. Garminin kertomus: http://connect.garmin.com/activity/32620129

 Ilmeet HCR:n maalisuoralta.

Veljeni vasemmalla, minä keskellä ja tyttöystäväni oikealla.

Äärimmäistä juoksemista

Veljeni oli aivan innoissaan uudenlaisesta juoksukilpailusta, Extreme Run:ista, jossa yhdistyvät juokseminen ja erilaisista esteistä selviytyminen. Hän sai myös minut kiinnostumaan moisesta touhusta ja tähänkin koitokseen oli sitten mukaan lähdettävä. Matka oli 15km erittäin mäkisessä maastossa ja tähän päälle erilaista kiipeilyä, ojan yli uimista sekä renkaiden ja autojen yli hyppimistä. Veljeni aika oli 1:15:57 ja minun aikani oli 1:27:21 voittajan, suunnistuksen maailmanmestarin, ajan ollessa 1:01:52. Tyttöystäväni oli jälleen mukana huoltotiimissä.

  Veljekset hyppimässä autojen katoilla.

Matkan varrella oli myös mm. rengasestettä ja ojassa ryömimistä.

 Koville otti, mutta maalissa odotti onneksi oma kulta.

Kohti ensimmäistä maratonia, pysyykö järki mukana?

Äärimmäisen juoksun jälkeen alkoikin sitten varsinainen maratonharjoittelu. Olen ilmoittautunut Helsinki City Maratonille joka järjestetään14.8.2010. Myös tyttöystävi on lähdössä mukaan tälle koitokselle. Kyseessä on ensimmäinen maraton, jolle olen osallistumassa.

Kiinnostavana pikku yksityiskohtana voisin mainita, että olen ilmoittautunut myös Ateenan maratonille 31.10.2010, jonne myös veljeni ja tyttöystäväni ovat lähdössä, sekä Tukholman maratonille 2011. Kuinkahan moni on mahtanut ilmoittautua kolmelle maratonille ennenkuin on juossut ensimmäistäkään? Kuullostaa ehkä vähän liioittelulta, ja kieltämättä minulla toisinaan on taipumusta liioitteluun. Olen kuitenkin harjoitellut aika hyvin ja kunto on noussut kohisten. Helsingin ja Ateenan maratonien välillä pitäisi olla riittävästi aikaa toipua ja Tukholmaan vaan on pakko ilmoittautua hyvissä ajoin, jos mukaan meinaa mahtua.

Kohti ensimmäistä maratonia harjoittelen sepon kotisivuilta löytämäni ohjelman mukaan joka näyttää seuraavanlaiselta:

1. viikko
Ma Juoksua, pk rauhallista (10km)
Ti Juoksu, pk kiihtyvää (10km)
Ke Juoksu pk tv, lopussa viis kiihdytystä (10km)
To Vetoja: verr 3km, 1×3km/pal. 6min, 4×1km/pal. 3min, verr 3km. (15km)
Pe Juoksua pk-alueella (10km)
La Lepo
Su Pitkä lenkki 25km
Yhteensä noin 80km2. viikko

2.viikko
Ma Juoksu rauhallista 10km
Ti Juoksu rauhallista 12km
Ke Juoksu vetoja 10*800m(3min)/2.30. 14km
To Juoksu rauhallista 8km
Pe Lepo
La Juoksu kiihtyvä pk, lopussa kiihdytyksiä 8km
Su 10km:n testijuoksu/kilpailu. 16km
Yhteensä noin 70km

3. viikko
Ma Juoksu rentoa palauttavaa 5km
Ti Juoksu rauhallista 10km
Ke Juoksu kiihtyvää pk 14km
To Lepo
Pe Juosku vauhtileikittelyä 15km
La Juoksu rauhallista 10km
Su Pitkä lenkki noin 26km
Yhteensä noin 80km

4. viikko
Ma Juoksu rauhallista 8km
Ti Juoksu pk 15km
Ke Lepo
To Juoksu vetoja puolimaratonin vauhdilla 4*3km/5min 20km
Pe Juoksu palauttava 5km
La Juoksu maratonvauhtia, 15km
Su Pitkä lenkki noin 25km
Yhteensä noin 90km

5. viikko
Ma Juoksu palauttavaa 5km
Ti Juoksu rauhallista 10km
Ke Juoksu vetoja 10km:n kilp. vauhd. 15*400m/200m, 15km.
To Lepo Pe Juoksu maratonvauhtista 10km, 15km
La Juoksu rauhallista 10km
Su Pitkä lenkki noin 30km, lopussa pari kiihdytystä
Yhteensä noin 85km

6. viikko
Ma Juoksu rauhallista 10km
Ti Lepo
Ke Juoksu rauhallista pk 15km
To Juoksu vauhtileikittely 14km
Pe Juoksu kiihtyvä pk 10km
La Juoksu rauhallista 8km
Su Pitkä lenkki 30km
Yhteensä noin 90km

7. viikko
Ma Juoksu hidasta 10km
Ti Juoksu rauhallista 15km
Ke Lepo
To Juoksu vetoja 5*1km/3min kympin vauhdilla, 13km
Pe Juoksu rauhallista 8km, 5 kiihdytystä
La Juosku 10km:n kilpailu, 16km
Su Juoksu rauhallista 8km
Yhteensä noin 70km

8. viikko
Ma Juoksu rauhallista 10km
Ti Juoksu kiihtyvä pk 15km
Ke Juoksu vetoja 4*2km/4min 10km:n kilp. vauhti-10sek. 15km
To Juoksu palauttavaa 5km
Pe Juoksu maratonvauhtista 10km, 15km
La Lepo
Su pitkä lenkki 30km
Yhteensä noin 90km

9. viikko
Ma Juoksu rauhallista 10km
Ti Juoksu kiihtyvää 15km
Ke Juoksu vetoja vauhti 10km kilp. vauht. -10sek 5*2km/3min pal. 18km
To Juoksu palauttava 5km
Pe Juoksu maratonvauhtinen 15km, 20km
La Lepo
Su Pitkä lenkki noin 30km, joista viimeset 5km maratonvauhtia tai lähellä sitä
Yhteensä noin 100km

10. viikko
Ma Juoksu palauttavaa 8km
Ti Juoksu vetoja 12*400m/1.30min 15km
Ke Juoksu kiihtyvää pk 10km
To Juoksu hiljaa 20km
Pe lepo
La Juoksu rentoa 5km lopussa kiihdytyksiä
Su Juoksu 10km:n testijuoksu, 15km
Yhteensä 75km

11. viikko
Ma Juoksu palauttavaa 5km
Ti Juoksu vetoja kympin vauhdilla 1,2,3,2,1km pal 3,3,5,3min, 15km
Ke Juoksu palauttavaa 5km
To Juoksu hiljaa 25km
Pe lepo
La Juoksu rauhallista 5km
Su Juoksu pk 10km
Yhteensä 65km

12. viikko
Ma Juoksu kiihtyvä 10km, lopussa kiihdytyksiä
Ti Juoksu 5km maratonin kilpailuvauhtia 10km
Ke Lepo
To Juoksu helppoa 5km
Pe Juoksu hiljaa 5km lopussa 5 kiihdytystä
La lepo
Su MARATON alle 3.20

Ohjelma tähtää alle 3:20 aikaan, mutta oma tavoitteeni on noin 3:30 aika. Kilometrimäärät pidän samoina, mutta nopeuksia rukkaan tarpeen mukaan. Olen nyt menossa viikon 5 kohdalla.

3.7.2010 olen osallistumassa Turussa Paavo Nurmi maratonin puolimaratonin matkalle, jonne lähden tavoittelemaan n. 1:35 aikaa, joten siltä osin ohjelmaa täytyy vähän muokata. Aika tarkkaan olen kuitenkin tähän saakka ohjelman mukaan mennyt. Viikon 2. testikymppi meni aikaan 43:23, eli puoli minuuttia tippui jälleen kympin ennätyksestä.http://connect.garmin.com/activity/35847646

Kuntosaliharjoittelu on hieman hiipunut ja viimeksi olen käynyt kuntosalilla 22.4.2010. Olen kuitenkin tehnyt kotona erilaisia kuntopiiriharjoituksia vähintään kerran viikossa. Olen myös hyödyntänyt pururatojen varsilta löytyviä kuntoilulaitteita ja mm. vetänyt leukoja silloin tällöin telineen ohi juostessani. Venyttelen myös huolellisesti käytännössä jokaisen harjoituksen jälkeen, mikä on varmasti ehkäissyt monien vammojen syntyä.

Harrastus jatkukoon

Juoksuharrastus on siis lähtenyt käyntiin erittäin hyvin ja ensimmäinen maraton lähestyy, jolloin harjoittelua on takana reilu vuosi. Ratkaisevaa on ollut, että malttoin aloittaa tällä kertaa riittävän rauhallisesti, juosta aluksi riittävän harvoin ja riittävän hitaasti. Nykyään 6 kertaa viikossa juokseminen onnistuu oikein hyvin.

Odotan innolla ensimmäistä maratoniani ja toivon että vältyn myös jatkossa pahemmilta vammoilta. Juoksu on hieno harrastus, jossa pääsee halutessaan tyydyttämään myös kilpailuviettiään. Tärkeää on että jaksaa pitää myös järjenkäytön matkassa mukana!

Toivottavasti joillakin riitti kiinnostusta kahlata koko kertomus lävitse, jatkossa kirjoitukseni tulevat todennäköisesti olemaan lyhyempiä. Luvassa on juttua ainakin laihduttamisesta ja juoksuharrastuksen etenemisestä, sekä sitten tietysti raportti ensimmäisestä maratonista. Lopuksi vielä yksi kuva joissain muissa vehkeissä on kuin juoksu- tai hiihtovarusteissa, mutta sykemittari siellä kuitenkin ranteessa vilkkuu.

Painonheittelyn ja urheilemisen lyhyt historia

Täytin hiljattain 30 vuotta, ja olen paremmassa kunnossa kuin koskaan.

Tässä blogissa tarkoitukseni on kirjoittaa syömisestä, laihduttamisesta, urheilusta ja elämästä. Minulla on paljon kokemusta lihomisesta ja laihduttamisesta -enemmän kuin haluaisin. Ensimmäisessä kirjoituksessani kerron hieman taustojani painon vaihtelun ja urheilemisen, sekä hieman muunkin elämän suhteen. Ensi alkuun muutama kuva matkan varrelta, jotka kertovat varmasti paljon.

Äärimmäisyydestä toiseen.

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu 23.2.2003 ja siinä painoa on 115kg.

Oikeanpuoleinen kuva on otettu 15.8.2005 ja siinä painoa on 70kg.

Kuvaavaa on, että vasemmanpuoleisen kuvan taustalla näkyy mm. limsakori, ja oikeanpuoleisen kuvan taustalla lenkkarit.

 Muuttuminen on mahdollista.

Naamasta näkee, että pullan syönti on vähentynyt.

Lapsuus

Olin lapsena aina hieman pyöreä. Lukiossa aloitin Tae Kwon Do harrastuksen pikkuveljeni Oton innoittamana n. 17-vuotiaana. Tae Kwon Do:a harrastin n. 2 vuotta ja sain siinä hankittua vihreän vyön. Tae Kwon Do "urallani" osallistuin jopa yhteen otteluun, alle 70-kiloisten sarjassa. Huonostihan siinä kävi, tulin tyrmätyksi. Tästä ei kuitenkaan mitään sen pahempia traumoja ole jäänyt.

Isän puoliksi pakottana harrastin nuorempana jonkun verran laskettelua, sekä vuosia golffia. Golfin peluun lopetin n.18 vuotiaana, mutta kesällä 2009 palasin jälleen lajin pariin, ja pääsin pian samalle tasolle, jolle jäin kymmenisen vuotta aikaisemmin, eli pystyin pelaamaan tasoitukseni 23 tasolla. Tänä kesänä minulla ei ole pelioikeutta hankittuna, mutta ehkä käyn kierroksen tai pari isän kanssa läiskimässä.

Porvoo

1999 lukion jälkeen minulla ei ollut hajuakaan mitä tekisin tai opiskelisin. Yhteishakuun laitoin erilaisia vaihtoehtoja, joista yksi oli liiketalouden tradenomiksi opiskelu Porvoon Heliassa. Porvoon Heliaan sitten pääsin ja muutin Helsingistä Porvooseen. Kuvittelin, että kyseessä olisi ollut jonkinlainen korkeakoulu, johon kuuluisi myös niin sanottua akateemista vapautta. Luuloni osoittautuivat vääriksi. Lukiossakin oli ollut enemmän akateemista vapautta kuin Porvoon Heliassa, jossa tarkastettiin läksyjä ym. Opiskeluun käyttämästäni ajasta 90% meni pakollisiin kieliopintoihin, ruotsiin ja saksaan, jotka eivät minua juurikaan kiinnostaneet, vaan olisin halunnut opiskella liiketaloutta. Kaiken kaikkiaan Helia osoittautui aivan vääräksi paikaksi minulle. Helian opinnot jäivät kesken ja opiskelin oppisopimuksella taloushallinnon merkonomiksi.

Toinen huono asia, mikä tapahtui Porvooseen muuton yhteydessä, oli liikunnan loppuminen. Söin kuitenkin vähintään entiseen malliin ja vuonna 2001 painoin armeijan punnituksessa 111 kiloa.

Armeijan aikana painoni putosi 90 kiloon, joka ei millään tavalla ollut armeijan ansiota, päätin vain syödä vähemmän. Liikunta armeijassa oli minun painoiselleni aivan järjetöntä, mistä seurasi mm. marssimurtumia. Vaihtoehtona oli esimerkiksi erään marssin suhteen, että joko se tehdään viikolla, tai jos näin ei tee, joutuu jäämään viikonlopuksi marssimaan. Suoritin tietenkin marssin pois, vaikka en esimerkiksi pystynyt juuri koukistamaan toista jalkaani. Toiset naureskelevat armeijan sauvakävely uutisille, minä en, koska tiedän millaista on urheilla reilusti ylipainoisena liian kovaa.

Armeija loppui, koitti kesä, ajattelin, että nyt voin palkita itseäni syömällä mitä huvittaa, kun armeijasta selvisin. Tämä johti parissa vuodessa uuteen maksimi painooni, 115 kiloon vuonna 2003.

Joskus aikaisemmin olin kuvitellut, että ei ole mahdollista painaa yli 100 kiloa, vaikka söisi mitä. Viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että mitään rajaa ei ole, ja lopulta päätyisin painamaan 200, 300 jne. kiloa. Herätyksenä toimi myös se, että kengännauhojen sitominen rupesi olemaan tuskallista ja aiheutti hikoilua.

Jotain oli siis tehtävä. Rupesin syömään vähemmän, oikeastaan aivan liian vähän ja laihduin n. vuodessa 75 kiloon. Tässä vaiheessa minulta lähtivät kaikki lihakset mitä koskaan oli ehkä ollut. Käytössäni oli mm. painonpudottajien piste systeemi, joka on periaatteessa täysin järjetön. Muistan muutamia kertoja, kun päivän aikana söin esimerkiksi yhden ruisleivän ja suolakurkun, jotta "pisteet" säästyisivät illaksi, jolloin voisin juoda kaljaa. Typerämpää laihduttamista tuskin onkaan. Painon pudottajien systeemiin kuuluu myös mm. se, että perunoita saa syödä "niin paljon kuin jaksaa", mikä on täysin järjetöntä.

Porvoossa asuessani, suurimman painon putoamisen jälkeen, aloitin thainyrkkeilyn, joka on erinomainen laji. Thainyrkkeilyä harrastin n. kaksi vuotta. Reilun vuoden harrastin myös israelilaista itsepuolustuslajia krav magaa, jonka harrastusta jatkoin jonkun aikaa vielä sen jälkeen kun muutin takaisin Helsinkiin. Krav maga on toimiva itsepuolustuslaji, mutta ei kuitenkaan varsinainen urheilulaji. Monesti krav maga treenien jälkeen tuntui, että olipa ollut leppoisaa. Tällaista tunnetta ei ollut koskaan thainyrkkeilyharjoitusten jälkeen.
 

Takaisin Helsinkiin

Olin kuvitellut, että kun painoni lähestyy 70 kiloa, alkaa "sikspäkki" näkyä. näin ei kuitenkaan käynyt, koska lihakset olivat lähteneet, tajusin, että jos moista haluaa, vaatii se urheilua. Vuonna 2004 muutin takaisin Helsinkiin Porvoon harharetkeltä ja rupesin käymään Kannelmäen Crossin kuntosalilla. Muistan hyvin, että tavoitteenani oli laihduttaa samalla kun kuntoilen, mutta painoni kuitenkin vaan nousi. Lähes kaikki painon nousu tuli lihasten muodossa ja alussa kuntosali tulokset kohenivat kummasti. Noihin aikoihin luin paljon pakkotoisto.com keskustelufoorumia, mistä opin, miten kannattaa syödä: -pienempiä annoksia, useammin päivässä.

Vuoden 2005 elokuussa olinkin jo varsin hyvässä kuosissa. Mitään huippu bodaria minusta ei koskaan tullut ja mm. paras penkkipunnerrus suoritukseni on 80kg x 2. Juosta yritin aina välillä, mutta aloitin aina liian kovaa ja hajotin paikkani, ja totesin, että en vaan koskaan voi juosta... Mm. tästä syystä johtuen olen harrastanut paljon sauvakävelyä, joka on erittäin tehokas ja järkevä liikuntamuoto, joka mahdollistaa hyvinkin tehokkaan harjoittelun -kunhan vaan kehtaa sauvat käsissään lähteä pururadoille pinkomaan. Minun harjoittamallani sauvakävelyllä ja monesti nähtävillä kävelysauvojen ulkoiluttajien "treeneillä" ei ole paljoakaan yhteistä.

Tämän jälkeen painoni on heitellyt melko paljon. Kuntosalilla käynnin ollessa pääasiallinen urheiluharrastukseni myös monesti ns. lihotin tahallani, eli olin "massakaudella", tavoitteena oli saada lisää lihasmassaa. Kyllä sitä lihasmassaa lisää tulikin, mutta niin tuli aina myös paljon läskiä. Läskiä sitten kun sulattelin pois, lähti samalla myös paljon lihaksia. Vuoden 2005 jälkeen painoni on käynyt korkeintaan reilussa 85 kilossa.

2007 pääsin vihdoin ja viimein sisään Helsingin yliopistoon, valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan talous- ja sosiaalihistoriaa. Tässä suurta apua oli käymästäni vajaan vuoden kestävästä kansanopistosta HEO:sta. Samaan aikaan kun luin pääsykokeisiin ja osallistuin HEO:n pääsykoevalmennukseen urheilin ja laihdutin reilut kymmenisen kiloa.

Yliopistoon pääsy muutti elämääni monin tavoin, myös liikunnan osalta. Yliopistoliikunta tarjoaa melko kattavasti erilaisia urheilu- ja liikuntamahdollisuuksia, joita olen hyödyntänyt melko paljon. Kaikki kuntosalit on tullut katsastettua moneen kertaan ja olen osallistunut monenlaisille ryhmäliikuntatunneille, joista ehdoton suosikkini on ollut kuntonyrkkeily.

Välillä urheilusta on kuitenkin ollut pidempiäkin taukoja, joiden aikana olen lihonut ja keskittynyt enemmän esimerkiksi kaljanjuontiin. Tällaiset kaudet ovat liittyneet aika vahvasti mm. parisuhteiden päättymiseen.

Reilu vuosi sitten tapasin ihanan naisen, jonka kanssa muutimme hiljattain yhteen yhteiseen asuntoon. Tällä elämän osa-alueella kaikki on siis oikein hyvin.

Vuoden 2009 elokuussa aloitin juoksemisen, tällä kertaa järkevästi. MM. Tästä tulen kertomaan lisää tulevissa kirjoituksissani.