Juoksu -Sittenkin mahdollista!

Onko juokseminen ylipäänsä mahdollista?

Pitkään luulin, etten koskaan voisi ruveta juoksemaan. Minulla on kaikenlaista pientä ongelmaa, jotka eivät asiaa ainakaan helpota. Selkärankani on vähän kiero, eli kärsin skolioosista. Myös vasen jalkani on yli kaksi senttiä lyhyempi kuin oikea. Sairastin myös aikaisemmin astmaa, mutta nykyään olen joko siitä parantunut, tai se on muuttunut lähes oireettomaksi. Allerginen olen kuitenkin lukuisille ruuille, siitepölyille ja eläimille. Nenäni on käytännössä aina tukossa ja hengittelenkin sen takia enimmäkseen suun kautta.

Näihin edellä kuvaamiini ongelmiin löytyy kuitenkin erilaisia apuja. Keskivartalon lihasten vahvistaminen auttaa selkävaivoihin, samoin venyttely. Vasemmassa kengässäni käytän korotuspohjallista, joka tasoittaa jalkojen pituuseroa. Pahimpiin allergiaoireisiin löytyy allergialääkkeitä. Myös asunnon pitäminen mahdollisimman pölyttömänä auttaa kummasti. Se, että on normaalipainoinen ja suhteellisen hyväkuntoinen auttaa kuitenkin varmaan kaikkein eniten. Painon pudotus on helpottanut merkittävästi elämääni, on helpompi hengittää ja selkäkin voi paremmin.

Kuten sanottua olen yrittänyt juoksemista monta kertaa, ja aina päätynyt siihen johtopäätökseen, ettei se vaan ole minua varten. Esimerkiksi eräänkin kerran juoksin varusteinani painavat skeittikengät, painavat farkut ja paksu fleecepaita asfalttiteitä ja tietenkin aivan liian kovaa kuntooni nähden -ei ihme että jaloissa vähän tuntui. Muistan hyvin myös muutamat kokeilut, joissa juoksin reilut 40minuuttia keskisykkeellä reilusti päälle 180. Selkään sattui, jalkoihin sattui ja oli erittäin rankkaa, ja niinhän se juokseminen sitten jäi.

Juokseminen on kuitenkin kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa. Nykyinen tyttöystäväni, jonka tapasin 19.4.2009, harrasti ja harrastaa edelleen juoksemista. Hän oli yhden maratonin juossut ja harjoitteli kohti Tukholman maratonia. Hänen kertomuksensa Tukholman maratonreissusta kuullosti erittäin houkuttelevalta -minäkin haluaisin joskus moiselle retkelle! Myös yhteinen liikuntaharrastus olisi tietysti mukava asia.

Myös pikkuveljeni harrastaa juoksemista ja oli tässä vaiheessa juossut pari maratoniakin. Hän juoksi ensimmäisen maratoninsa 2006 Helsingissä 3 tuntiin ja 21minuuttiin, mutta hajotti samalla jalkansa niin pahasti, että joutui pitämään kahden kuukauden totaali tauon kaikesta urheilusta -yksi syy minulle lisää pitää juoksemista liian vaarallisena lajina. Veljeni on kuitenkin vammoista toipunut sekä niistä oppinut ja kunto on edelleen kasvanut. Hän on lähdössä Turkuun 3.7.2010 Paavo Nurmi maratonille tavoittelemaan kolmen tunnin alitusta.

Juoksussa minua kiinnosti lajin yksinkertaisuus ja kovuus sekä erilaiset tapahtumat ja kilpailut. Periaatteessa kuka tahansa voi juosta, lenkkarit jalkaan ja menoksi. Myös erilaisia juoksutapahtumia järjestetään pilvin pimein, ja niissä voi kilpailla itseään -ja tottakai myös muita vastaan. Juoksukilpailut ovat ihanan yksinkertaisia -kuka juokseen koviten ja on ensimmäisenä maalissa voittaa, voittoa eivät ratkaise esimerkiksi suksien voitelun onnistuminen tai se kenellä on rahakkaampi moottorinvalmistaja.

Vielä yksi yritys juosta, järjen kanssa.

Päätin siis kokeilla juoksemista vielä kerran, tällä kertaa järkeä käyttäen. Hyviä vinkkejä sain tyttöystävältäni, joka oli maratonkoulussa ja luin myös paljon alan kirjallisuutta sekä internetkirjoituksia.

Ensihätään tiputin painoa kymmenisen kiloa 80 kilosta 70 kiloon, mm siksi että pelkäsin hyvin paljon saavani erilaisia jalkavammoja. Tällainen painonpudotus meni rutiinilla juoksuharrastuksen aloittamisen ohessa, niin paljon on kokemusta laihduttamisesta vuosien varrelta. Aivan alkuun menin myös ostamaan hyvät lenkkarit, juuri itselleni sopivat. Koska minulla ei ollut juuri tietoa, minkälaiset kengät tarvitsisin menin liikkeeseen jossa asia selvitettiin. Erottajan 4runners osoittautui varsin asiantuntevaksi paikaksi, kenkiä sai kokeilla mm. pihalla juoksemalla. Myös intersport Puhoksesta minulla on hyviä kokemuksia -varmasti löytyy myös monia muita asiansa osaavia urheilukauppoja, myös muualta päin Suomea kuin täältä etelästä.

Painon pudottaminen ja hyvien, juuri itselle sopivien kenkien hankkiminen, olivat tärkeitä askelia juoksuharrastukseni alkutaipaleella. Tärkeintä kuitenkin oli rauhallisesti ja järkevästi aloittaminen. Olen pitänyt erittäin säntillistä harjoituspäiväkirjaa excel taulukossa elokuun 2009 alusta lähtien. Koko elokuun ajan juoksin kahtena päivänä viikossa, ja rauhallista vauhtia. Juoksin 45minuutin lenkkejä keskinopeudella 8km/h. Tämän lisäksi kävelin, kävin kuntosalilla, veivasin crosstraineria ja pelasin golffia. Treenipäiväkirjasta löytyy paljon erilaisia merkintöjä erilaisista kivuista jaloissa ja selässä.

Juoksharrastuksen alkutaipaleella minua pelotti ennen jokaista lenkkiä, että selviänkö siitä ehjin nahoin, ilman että jalkani tai selkäni hajoaa. Alussa kärsinkin melko yleisestä vaivasta, ns. juoksijan polvesta. Onneksi tyttöystäväni neuvoi minulle venyttelyliikkeen, joka tehosi vaivaan erittäin hyvin. Ensimmäisillä kerroilla venytys tuntui suorastaan maagiselta hoitokeinolta ja on sittemmin päätynyt osaksi venyttelyrutiinejani.

Ensimmäiset juoksukilpailut

Syyskuun ensimmäisenä päivänä 2009 juoksin ensimmäisen cooperin testin sitten armeijan. Armeijassa 2001 kävelin marssimurtumien rasittamien jalkojeni kanssa ylipainoisena 1450m coopperin testissä. Armeijan loppupuolella juoksin 20 kiloa kevyempänä 2400m ja sain siitä hyvästä yhden päivän kuntoisuuslomaa. Tällä kertaa tulos oli 2890m.

Koko syyskuun juosin edelleen vain kahtena päivänä viikossa, ja harrastin edelleen paljon muunlaista aerobista urheilua, kuten sauvakävelyä. 27.9.2009 osallistuin ensimmäiseen juoksukilpailuuni, pääkaupunkijuoksuun 1/4 maratonin, eli reilun kympin matkalle. Aikani oli tällöin 49minuuttia ja 28sekuntia.

Oli hieno tunne päästä maaliin, kaikkensa antaneena ja tavoitteensa, alle 50minuuttia, saavuttaneena. Mitali kouraan, mehua käteen ja banaania naamaan. Tyttöystäväni oli mukana minua kannustamassa ja reppuani säilyttämässä, tällä kertaa hän ei itse juossut.

Lokakuussa 2009 rupesin juoksemaan kolmena päivänä viikossa. Mukaan tuli myös hieman nopeampia harjoituksia sekä hieman pidempiä harjoituksia. Peruskestävyyslenkkien juoksuvauhdit olivat tässä vaiheessa noin 9,5km/h. Edelleen ohjelmassa oli mukana kävelyä, sauvakävelyä, kuntosalia sekä mm. "huolettomat hartiat" -jumppa. Lokakuun lopussa osallistuin veljeni kanssa 15km juoksukilpailuun hirvihölkkään. Aikani oli 1h 8min 38s. Tyttöystäväni oli jälleen mukana kannustusjoukoissa.

Hirvihölkkä 31.10.2009 Herttoniemessä. 

Kummasti irtoaa hymyä veljeksiltä kameralle, vaikka tosissaan kumpikin vedettiin.

 Oma kulta mukana kannustamassa Hirvihölkässä. Kuvassa viimoisen päälle onnistuneet poseeraukset.

Harjoittelu kovenee, lenkit pitenee, mutta järki edelleen mukana matkassa

Myös marraskuussa 2009 jatkoin juoksemista kolmena päivänä viikossa, periaatteella yksi peruslenkki, yksi vauhdikkaampi ja yksi pidempi. Joka neljäs viikko oli kevyempi, jolloin en tehnyt vauhdikkaampaa, enkä pidempää harjoitusta. Tämän lisäksi harrastin kuntosalilla käyntiä ja monenlaista muutakin aerobista urheilua. Marraskuun 22. päivä juoksin ensimmäisen yli puolimaratonin pituisen harjoitukseni peruskestävyyssykkeillä ja puolimaraton taittui tällöin aikaan 2 tuntia ja 7 minuuttia. Marraskuun 29. päivä pitkällä lenkillä puolimaraton taittui aikaan 1tunti 53minuuttia keskisykkeellä 147bpm, maksimisykkeeni ollessa hieman päälle 200.

Joulukuussa 2009 tuli juostua edelleen vain kolmena päivänä viikossa. Peruskestävyyslenkkien vauhdit olivat tässä vaiheessa 10 - 10,5km/h. Joulukuun lopussa juoksin liikuntamyllyn 200 metrin sisäradalla testikympin, josta suoriuduin aikaan 44 minuuttia ja 47 sekuntia.

Vuoden 2009 elokuun alusta joulukuun loppuun kertyi mittariini juoksua 530,1km ja kävelyä urheilumielessä 207km, juoksuharrastus oli erittäin hyvässä alussa ja olin välttynyt vammautumisilta. Erilaiset merkinnät erilaisista kivuista treenipäiväkirjasta vähenivät selvästi harrastuksen edetessä, mutta löytyi niitä edelleen.

2010

Tammikuussa 2010 tulikin sitten oikein kunnon talvi myös tänne Etelä-Suomeen ja pitihän tilaisuus käyttää hyödyksi harrastamalla hiihtämistä, kun suksetkin olin aikoinani hankkinut. Juoksin kuitenkin edelleen kolmena päivänä viikossa, lähinnä kuntosalin juoksumatolla. Toisinaan harjoittamani vajaan kolmen tunnin juoksumattosessiot kieltämättä vaativat tietynlaista asennetta, mm. musiikista oli apua toisinaan.

Juoksin toki myös ulkosalla silloin tällöin pahimman / parhaimman talven aikoihin. Erästä tällaista reissua koskien löytyy päiväkirjamerkintä: "Fiilis: Huono, Muuta: Väsytti, vitutti, jalat tukossa, paskahätä."

 Talvella juoksemisessa ongelma ei ole kylmyys, kunhan pukeutuu asianmukaisesti.

Ongelma on ennemminkin liukkaus ja lumihangessa kahlaaminen.

Helmikuussa 2010 jatkui sama meininki. Juoksua n. 3 kertaa viikossa ja mukana myös edelleen yli kahden tunnin juoksumattosettejä. Tämän lisäksi hiihtoa ja kuntosalia. Helmikuussa ja maaliskuussa tein pitkät lenkit pääosin hiihtämällä. Kovimmat setit olivat 21.2. Oittaalla kuudentoista asteen pakkasessa pienessä lumisateessa kuluneella ladulla 31,2 km kolmessa tunnissa keskisykkeellä 150bpm sekä 28.2. Leppävaarassa lämpötilan ollessa +1 tuulisessa räntäsateessa 38,7 km myöskin kolmessa tunnissa keskisykkeen ollessa 137bpm.

Ensimmäinen hiihtokilpailu

"Hiihtokauteni" huipentui sitten 3.7. Pirkanhiihtoon. Kyseessä oli ensimmäinen hiihtokilpailuni ja menin silti ilmoittatumaan täyspitkälle, 90km matkalle vapaalla tyylillä. Olin kuitenkin harjoitellut aika hyvin, ja tiesin kuntoni riittävän. Keli oli mainio, seitsemän astetta pakkasta ja aurinkokin vähän paisteli. Aikani oli 7 tuntia 27 minuuttia ja 42 sekuntia, johon olin oikein tyytyväinen. Tässä vielä uuden ja hienon sykemittarini raportti Pirkan hiihdosta: http://connect.garmin.com/activity/26396076. Sain viimoisen päälle hienon sykemittarin Garmin 405cx:n isältäni ja äidiltäni joulu / 30-vuotissynttärilahjaksi.

 Parta jäässä Pirkassa hiihtelemässä.

Tosissaan mentiin tämäkin kisa =)

Pirkan hiihtoa varten leipomiani tankkausleipiä.

Välillä on tankkailut mennyt vähän överiksi, mutta energiat eivät ole ainakaan koskaan loppuneet kisoissa kesken

Pirkan hiihdon jälkeen ei sitten enää tullut hiihdettyä, ei siksi että olisin hiihtoon jotenkin kyllästynyt, se vaan jäi ja kelitkin huononivat pian. Talven 2009 - 2010 aikana hiihtokilometrejä kertyi 427,7 km. Ennen ja jälkeen Pirkan hiihdon en juossut lainkaan n. kahteen ja puoleen viikkoon, joka sinänsä ei kovin pitkä tauko ole. Tämän jälkeen juokseminen tuntui hieman raskaammalta, mutta lähti taas pian sujumaan paremmin.

Juoksumäärät kasvaa

Maaliskuun 2010 puolesta välistä lähtien rupesin juoksemaan 4 - 5 kertana viikossa. Samoihin aikoihin myös matolla juokseminen loppui ja siirryin ulos, vaikka siellä täällä oli edelleen liukasta ja märkää. 4.4. juoksin toistaiseksi pisimmän lenkkini, 31,8km. Aikaa tähän reissuun meni 02:57:46 ja keskisyke oli 147bpm, viimeiset 4km juoksin hieman kovempaa. Tiedot tästäkin reissusta löytyvät garmin connectista: http://connect.garmin.com/activity/28910629 Tyttöystäväni oli koko matkan mukana pyörän kanssa ja vastasi juomahuollosta. Tämän reissun jälkeen hän lähti vielä itse juoksemaan reilun tunnin lenkin.

11.4. osallistuin sitten vuoden 2010 ensimmäiseen juoksukisaan, eli Helsinki Spring Marathonille 10 kilometrin matkalle. Ajaksi sain 43min 53s. Veljeni seura Helsingin Jyry järjesti tapahtuman ja veljeni oli yhtenä reitin näyttäjänä ja otti samalla kuvia. Garminin kertomus: http://connect.garmin.com/activity/29799088

 Helsinki Spring Marathon 4.4.2010

Alkumatkasta vielä hymyilytti...

  ...lopussa ilme oli keskittyneempi.

Juoksuharjoitukset jatkuivat tiukasti ja 25.4. osallistuin jälleen juoksukilpailuun, Länsiväyläjuoksuun lyhyemmälle 6,5km matkalle, joka sitten lopulta osoittautui n. 6,9km pituiseksi. Aikaa tähän pyrähdykseen meni 29 minuuttia ja 2 sekuntia. Se vähän yllätti, kun matka olikin todellisuudessa pidempi kuin oli ilmoitettu. Luulin myös lopussa eksyneeni reitiltä, mutta onneksi jatkoin juoksemista ja juoksin kuin juoksinkin ihan oikean reitin. Reitti olisi siis voinut olla hieman paremminkin merkitty. Kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi oikein hyvin ja pääsin tavoittelemaani aikaan. Sykemittarin tiedot ovat tästäkin tallessa: http://connect.garmin.com/activity/31249848

  Länsiväyläjuoksun maalisuoralla

Ensimmäinen puolimaraton

Länsiväyläjuoksun jälkeen oli mm. muuttoa ja remonttia ja juoksusta tuli hieman taukoa. Myös vappuna tuli syötyä liikaa munkkeja. Sain kuitenkin itseni pian taas ruotuun kun edessä häämötti ensimmäinen puolimaratonin mittainen juoksukilpailuni, Helsinki City Run.

Aika tavoitteeksi olin asettanut 1:40 alittamisen, joka sitten onnistuikin, nettoaikani oli 1:38:19. Treenipäiväkirjastani löytyy merkintä: "Tavoiteaikaan vapun sikailuista ja juoksutauosta huolimatta."

Ei sitä juoksutaukoa itseasiassa ollut kuin kahdeksan päivää, ehkä se teki vaan hyvää. Myös veljeni ja tyttöystäväni -ja moni muu, olivat juoksemassa HCR:n. Garminin kertomus: http://connect.garmin.com/activity/32620129

 Ilmeet HCR:n maalisuoralta.

Veljeni vasemmalla, minä keskellä ja tyttöystäväni oikealla.

Äärimmäistä juoksemista

Veljeni oli aivan innoissaan uudenlaisesta juoksukilpailusta, Extreme Run:ista, jossa yhdistyvät juokseminen ja erilaisista esteistä selviytyminen. Hän sai myös minut kiinnostumaan moisesta touhusta ja tähänkin koitokseen oli sitten mukaan lähdettävä. Matka oli 15km erittäin mäkisessä maastossa ja tähän päälle erilaista kiipeilyä, ojan yli uimista sekä renkaiden ja autojen yli hyppimistä. Veljeni aika oli 1:15:57 ja minun aikani oli 1:27:21 voittajan, suunnistuksen maailmanmestarin, ajan ollessa 1:01:52. Tyttöystäväni oli jälleen mukana huoltotiimissä.

  Veljekset hyppimässä autojen katoilla.

Matkan varrella oli myös mm. rengasestettä ja ojassa ryömimistä.

 Koville otti, mutta maalissa odotti onneksi oma kulta.

Kohti ensimmäistä maratonia, pysyykö järki mukana?

Äärimmäisen juoksun jälkeen alkoikin sitten varsinainen maratonharjoittelu. Olen ilmoittautunut Helsinki City Maratonille joka järjestetään14.8.2010. Myös tyttöystävi on lähdössä mukaan tälle koitokselle. Kyseessä on ensimmäinen maraton, jolle olen osallistumassa.

Kiinnostavana pikku yksityiskohtana voisin mainita, että olen ilmoittautunut myös Ateenan maratonille 31.10.2010, jonne myös veljeni ja tyttöystäväni ovat lähdössä, sekä Tukholman maratonille 2011. Kuinkahan moni on mahtanut ilmoittautua kolmelle maratonille ennenkuin on juossut ensimmäistäkään? Kuullostaa ehkä vähän liioittelulta, ja kieltämättä minulla toisinaan on taipumusta liioitteluun. Olen kuitenkin harjoitellut aika hyvin ja kunto on noussut kohisten. Helsingin ja Ateenan maratonien välillä pitäisi olla riittävästi aikaa toipua ja Tukholmaan vaan on pakko ilmoittautua hyvissä ajoin, jos mukaan meinaa mahtua.

Kohti ensimmäistä maratonia harjoittelen sepon kotisivuilta löytämäni ohjelman mukaan joka näyttää seuraavanlaiselta:

1. viikko
Ma Juoksua, pk rauhallista (10km)
Ti Juoksu, pk kiihtyvää (10km)
Ke Juoksu pk tv, lopussa viis kiihdytystä (10km)
To Vetoja: verr 3km, 1×3km/pal. 6min, 4×1km/pal. 3min, verr 3km. (15km)
Pe Juoksua pk-alueella (10km)
La Lepo
Su Pitkä lenkki 25km
Yhteensä noin 80km2. viikko

2.viikko
Ma Juoksu rauhallista 10km
Ti Juoksu rauhallista 12km
Ke Juoksu vetoja 10*800m(3min)/2.30. 14km
To Juoksu rauhallista 8km
Pe Lepo
La Juoksu kiihtyvä pk, lopussa kiihdytyksiä 8km
Su 10km:n testijuoksu/kilpailu. 16km
Yhteensä noin 70km

3. viikko
Ma Juoksu rentoa palauttavaa 5km
Ti Juoksu rauhallista 10km
Ke Juoksu kiihtyvää pk 14km
To Lepo
Pe Juosku vauhtileikittelyä 15km
La Juoksu rauhallista 10km
Su Pitkä lenkki noin 26km
Yhteensä noin 80km

4. viikko
Ma Juoksu rauhallista 8km
Ti Juoksu pk 15km
Ke Lepo
To Juoksu vetoja puolimaratonin vauhdilla 4*3km/5min 20km
Pe Juoksu palauttava 5km
La Juoksu maratonvauhtia, 15km
Su Pitkä lenkki noin 25km
Yhteensä noin 90km

5. viikko
Ma Juoksu palauttavaa 5km
Ti Juoksu rauhallista 10km
Ke Juoksu vetoja 10km:n kilp. vauhd. 15*400m/200m, 15km.
To Lepo Pe Juoksu maratonvauhtista 10km, 15km
La Juoksu rauhallista 10km
Su Pitkä lenkki noin 30km, lopussa pari kiihdytystä
Yhteensä noin 85km

6. viikko
Ma Juoksu rauhallista 10km
Ti Lepo
Ke Juoksu rauhallista pk 15km
To Juoksu vauhtileikittely 14km
Pe Juoksu kiihtyvä pk 10km
La Juoksu rauhallista 8km
Su Pitkä lenkki 30km
Yhteensä noin 90km

7. viikko
Ma Juoksu hidasta 10km
Ti Juoksu rauhallista 15km
Ke Lepo
To Juoksu vetoja 5*1km/3min kympin vauhdilla, 13km
Pe Juoksu rauhallista 8km, 5 kiihdytystä
La Juosku 10km:n kilpailu, 16km
Su Juoksu rauhallista 8km
Yhteensä noin 70km

8. viikko
Ma Juoksu rauhallista 10km
Ti Juoksu kiihtyvä pk 15km
Ke Juoksu vetoja 4*2km/4min 10km:n kilp. vauhti-10sek. 15km
To Juoksu palauttavaa 5km
Pe Juoksu maratonvauhtista 10km, 15km
La Lepo
Su pitkä lenkki 30km
Yhteensä noin 90km

9. viikko
Ma Juoksu rauhallista 10km
Ti Juoksu kiihtyvää 15km
Ke Juoksu vetoja vauhti 10km kilp. vauht. -10sek 5*2km/3min pal. 18km
To Juoksu palauttava 5km
Pe Juoksu maratonvauhtinen 15km, 20km
La Lepo
Su Pitkä lenkki noin 30km, joista viimeset 5km maratonvauhtia tai lähellä sitä
Yhteensä noin 100km

10. viikko
Ma Juoksu palauttavaa 8km
Ti Juoksu vetoja 12*400m/1.30min 15km
Ke Juoksu kiihtyvää pk 10km
To Juoksu hiljaa 20km
Pe lepo
La Juoksu rentoa 5km lopussa kiihdytyksiä
Su Juoksu 10km:n testijuoksu, 15km
Yhteensä 75km

11. viikko
Ma Juoksu palauttavaa 5km
Ti Juoksu vetoja kympin vauhdilla 1,2,3,2,1km pal 3,3,5,3min, 15km
Ke Juoksu palauttavaa 5km
To Juoksu hiljaa 25km
Pe lepo
La Juoksu rauhallista 5km
Su Juoksu pk 10km
Yhteensä 65km

12. viikko
Ma Juoksu kiihtyvä 10km, lopussa kiihdytyksiä
Ti Juoksu 5km maratonin kilpailuvauhtia 10km
Ke Lepo
To Juoksu helppoa 5km
Pe Juoksu hiljaa 5km lopussa 5 kiihdytystä
La lepo
Su MARATON alle 3.20

Ohjelma tähtää alle 3:20 aikaan, mutta oma tavoitteeni on noin 3:30 aika. Kilometrimäärät pidän samoina, mutta nopeuksia rukkaan tarpeen mukaan. Olen nyt menossa viikon 5 kohdalla.

3.7.2010 olen osallistumassa Turussa Paavo Nurmi maratonin puolimaratonin matkalle, jonne lähden tavoittelemaan n. 1:35 aikaa, joten siltä osin ohjelmaa täytyy vähän muokata. Aika tarkkaan olen kuitenkin tähän saakka ohjelman mukaan mennyt. Viikon 2. testikymppi meni aikaan 43:23, eli puoli minuuttia tippui jälleen kympin ennätyksestä.http://connect.garmin.com/activity/35847646

Kuntosaliharjoittelu on hieman hiipunut ja viimeksi olen käynyt kuntosalilla 22.4.2010. Olen kuitenkin tehnyt kotona erilaisia kuntopiiriharjoituksia vähintään kerran viikossa. Olen myös hyödyntänyt pururatojen varsilta löytyviä kuntoilulaitteita ja mm. vetänyt leukoja silloin tällöin telineen ohi juostessani. Venyttelen myös huolellisesti käytännössä jokaisen harjoituksen jälkeen, mikä on varmasti ehkäissyt monien vammojen syntyä.

Harrastus jatkukoon

Juoksuharrastus on siis lähtenyt käyntiin erittäin hyvin ja ensimmäinen maraton lähestyy, jolloin harjoittelua on takana reilu vuosi. Ratkaisevaa on ollut, että malttoin aloittaa tällä kertaa riittävän rauhallisesti, juosta aluksi riittävän harvoin ja riittävän hitaasti. Nykyään 6 kertaa viikossa juokseminen onnistuu oikein hyvin.

Odotan innolla ensimmäistä maratoniani ja toivon että vältyn myös jatkossa pahemmilta vammoilta. Juoksu on hieno harrastus, jossa pääsee halutessaan tyydyttämään myös kilpailuviettiään. Tärkeää on että jaksaa pitää myös järjenkäytön matkassa mukana!

Toivottavasti joillakin riitti kiinnostusta kahlata koko kertomus lävitse, jatkossa kirjoitukseni tulevat todennäköisesti olemaan lyhyempiä. Luvassa on juttua ainakin laihduttamisesta ja juoksuharrastuksen etenemisestä, sekä sitten tietysti raportti ensimmäisestä maratonista. Lopuksi vielä yksi kuva joissain muissa vehkeissä on kuin juoksu- tai hiihtovarusteissa, mutta sykemittari siellä kuitenkin ranteessa vilkkuu.

Painonheittelyn ja urheilemisen lyhyt historia

Täytin hiljattain 30 vuotta, ja olen paremmassa kunnossa kuin koskaan.

Tässä blogissa tarkoitukseni on kirjoittaa syömisestä, laihduttamisesta, urheilusta ja elämästä. Minulla on paljon kokemusta lihomisesta ja laihduttamisesta -enemmän kuin haluaisin. Ensimmäisessä kirjoituksessani kerron hieman taustojani painon vaihtelun ja urheilemisen, sekä hieman muunkin elämän suhteen. Ensi alkuun muutama kuva matkan varrelta, jotka kertovat varmasti paljon.

Äärimmäisyydestä toiseen.

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu 23.2.2003 ja siinä painoa on 115kg.

Oikeanpuoleinen kuva on otettu 15.8.2005 ja siinä painoa on 70kg.

Kuvaavaa on, että vasemmanpuoleisen kuvan taustalla näkyy mm. limsakori, ja oikeanpuoleisen kuvan taustalla lenkkarit.

 Muuttuminen on mahdollista.

Naamasta näkee, että pullan syönti on vähentynyt.

Lapsuus

Olin lapsena aina hieman pyöreä. Lukiossa aloitin Tae Kwon Do harrastuksen pikkuveljeni Oton innoittamana n. 17-vuotiaana. Tae Kwon Do:a harrastin n. 2 vuotta ja sain siinä hankittua vihreän vyön. Tae Kwon Do "urallani" osallistuin jopa yhteen otteluun, alle 70-kiloisten sarjassa. Huonostihan siinä kävi, tulin tyrmätyksi. Tästä ei kuitenkaan mitään sen pahempia traumoja ole jäänyt.

Isän puoliksi pakottana harrastin nuorempana jonkun verran laskettelua, sekä vuosia golffia. Golfin peluun lopetin n.18 vuotiaana, mutta kesällä 2009 palasin jälleen lajin pariin, ja pääsin pian samalle tasolle, jolle jäin kymmenisen vuotta aikaisemmin, eli pystyin pelaamaan tasoitukseni 23 tasolla. Tänä kesänä minulla ei ole pelioikeutta hankittuna, mutta ehkä käyn kierroksen tai pari isän kanssa läiskimässä.

Porvoo

1999 lukion jälkeen minulla ei ollut hajuakaan mitä tekisin tai opiskelisin. Yhteishakuun laitoin erilaisia vaihtoehtoja, joista yksi oli liiketalouden tradenomiksi opiskelu Porvoon Heliassa. Porvoon Heliaan sitten pääsin ja muutin Helsingistä Porvooseen. Kuvittelin, että kyseessä olisi ollut jonkinlainen korkeakoulu, johon kuuluisi myös niin sanottua akateemista vapautta. Luuloni osoittautuivat vääriksi. Lukiossakin oli ollut enemmän akateemista vapautta kuin Porvoon Heliassa, jossa tarkastettiin läksyjä ym. Opiskeluun käyttämästäni ajasta 90% meni pakollisiin kieliopintoihin, ruotsiin ja saksaan, jotka eivät minua juurikaan kiinnostaneet, vaan olisin halunnut opiskella liiketaloutta. Kaiken kaikkiaan Helia osoittautui aivan vääräksi paikaksi minulle. Helian opinnot jäivät kesken ja opiskelin oppisopimuksella taloushallinnon merkonomiksi.

Toinen huono asia, mikä tapahtui Porvooseen muuton yhteydessä, oli liikunnan loppuminen. Söin kuitenkin vähintään entiseen malliin ja vuonna 2001 painoin armeijan punnituksessa 111 kiloa.

Armeijan aikana painoni putosi 90 kiloon, joka ei millään tavalla ollut armeijan ansiota, päätin vain syödä vähemmän. Liikunta armeijassa oli minun painoiselleni aivan järjetöntä, mistä seurasi mm. marssimurtumia. Vaihtoehtona oli esimerkiksi erään marssin suhteen, että joko se tehdään viikolla, tai jos näin ei tee, joutuu jäämään viikonlopuksi marssimaan. Suoritin tietenkin marssin pois, vaikka en esimerkiksi pystynyt juuri koukistamaan toista jalkaani. Toiset naureskelevat armeijan sauvakävely uutisille, minä en, koska tiedän millaista on urheilla reilusti ylipainoisena liian kovaa.

Armeija loppui, koitti kesä, ajattelin, että nyt voin palkita itseäni syömällä mitä huvittaa, kun armeijasta selvisin. Tämä johti parissa vuodessa uuteen maksimi painooni, 115 kiloon vuonna 2003.

Joskus aikaisemmin olin kuvitellut, että ei ole mahdollista painaa yli 100 kiloa, vaikka söisi mitä. Viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että mitään rajaa ei ole, ja lopulta päätyisin painamaan 200, 300 jne. kiloa. Herätyksenä toimi myös se, että kengännauhojen sitominen rupesi olemaan tuskallista ja aiheutti hikoilua.

Jotain oli siis tehtävä. Rupesin syömään vähemmän, oikeastaan aivan liian vähän ja laihduin n. vuodessa 75 kiloon. Tässä vaiheessa minulta lähtivät kaikki lihakset mitä koskaan oli ehkä ollut. Käytössäni oli mm. painonpudottajien piste systeemi, joka on periaatteessa täysin järjetön. Muistan muutamia kertoja, kun päivän aikana söin esimerkiksi yhden ruisleivän ja suolakurkun, jotta "pisteet" säästyisivät illaksi, jolloin voisin juoda kaljaa. Typerämpää laihduttamista tuskin onkaan. Painon pudottajien systeemiin kuuluu myös mm. se, että perunoita saa syödä "niin paljon kuin jaksaa", mikä on täysin järjetöntä.

Porvoossa asuessani, suurimman painon putoamisen jälkeen, aloitin thainyrkkeilyn, joka on erinomainen laji. Thainyrkkeilyä harrastin n. kaksi vuotta. Reilun vuoden harrastin myös israelilaista itsepuolustuslajia krav magaa, jonka harrastusta jatkoin jonkun aikaa vielä sen jälkeen kun muutin takaisin Helsinkiin. Krav maga on toimiva itsepuolustuslaji, mutta ei kuitenkaan varsinainen urheilulaji. Monesti krav maga treenien jälkeen tuntui, että olipa ollut leppoisaa. Tällaista tunnetta ei ollut koskaan thainyrkkeilyharjoitusten jälkeen.
 

Takaisin Helsinkiin

Olin kuvitellut, että kun painoni lähestyy 70 kiloa, alkaa "sikspäkki" näkyä. näin ei kuitenkaan käynyt, koska lihakset olivat lähteneet, tajusin, että jos moista haluaa, vaatii se urheilua. Vuonna 2004 muutin takaisin Helsinkiin Porvoon harharetkeltä ja rupesin käymään Kannelmäen Crossin kuntosalilla. Muistan hyvin, että tavoitteenani oli laihduttaa samalla kun kuntoilen, mutta painoni kuitenkin vaan nousi. Lähes kaikki painon nousu tuli lihasten muodossa ja alussa kuntosali tulokset kohenivat kummasti. Noihin aikoihin luin paljon pakkotoisto.com keskustelufoorumia, mistä opin, miten kannattaa syödä: -pienempiä annoksia, useammin päivässä.

Vuoden 2005 elokuussa olinkin jo varsin hyvässä kuosissa. Mitään huippu bodaria minusta ei koskaan tullut ja mm. paras penkkipunnerrus suoritukseni on 80kg x 2. Juosta yritin aina välillä, mutta aloitin aina liian kovaa ja hajotin paikkani, ja totesin, että en vaan koskaan voi juosta... Mm. tästä syystä johtuen olen harrastanut paljon sauvakävelyä, joka on erittäin tehokas ja järkevä liikuntamuoto, joka mahdollistaa hyvinkin tehokkaan harjoittelun -kunhan vaan kehtaa sauvat käsissään lähteä pururadoille pinkomaan. Minun harjoittamallani sauvakävelyllä ja monesti nähtävillä kävelysauvojen ulkoiluttajien "treeneillä" ei ole paljoakaan yhteistä.

Tämän jälkeen painoni on heitellyt melko paljon. Kuntosalilla käynnin ollessa pääasiallinen urheiluharrastukseni myös monesti ns. lihotin tahallani, eli olin "massakaudella", tavoitteena oli saada lisää lihasmassaa. Kyllä sitä lihasmassaa lisää tulikin, mutta niin tuli aina myös paljon läskiä. Läskiä sitten kun sulattelin pois, lähti samalla myös paljon lihaksia. Vuoden 2005 jälkeen painoni on käynyt korkeintaan reilussa 85 kilossa.

2007 pääsin vihdoin ja viimein sisään Helsingin yliopistoon, valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan talous- ja sosiaalihistoriaa. Tässä suurta apua oli käymästäni vajaan vuoden kestävästä kansanopistosta HEO:sta. Samaan aikaan kun luin pääsykokeisiin ja osallistuin HEO:n pääsykoevalmennukseen urheilin ja laihdutin reilut kymmenisen kiloa.

Yliopistoon pääsy muutti elämääni monin tavoin, myös liikunnan osalta. Yliopistoliikunta tarjoaa melko kattavasti erilaisia urheilu- ja liikuntamahdollisuuksia, joita olen hyödyntänyt melko paljon. Kaikki kuntosalit on tullut katsastettua moneen kertaan ja olen osallistunut monenlaisille ryhmäliikuntatunneille, joista ehdoton suosikkini on ollut kuntonyrkkeily.

Välillä urheilusta on kuitenkin ollut pidempiäkin taukoja, joiden aikana olen lihonut ja keskittynyt enemmän esimerkiksi kaljanjuontiin. Tällaiset kaudet ovat liittyneet aika vahvasti mm. parisuhteiden päättymiseen.

Reilu vuosi sitten tapasin ihanan naisen, jonka kanssa muutimme hiljattain yhteen yhteiseen asuntoon. Tällä elämän osa-alueella kaikki on siis oikein hyvin.

Vuoden 2009 elokuussa aloitin juoksemisen, tällä kertaa järkevästi. MM. Tästä tulen kertomaan lisää tulevissa kirjoituksissani.